Työssä oppii!

Kuvakooste työssäoppimispaikaltani Rauman Askosta. Suurin osa miljööistä toteutettu rautaisen  visualisti ammattilaisen Kati Punjun johdolla.

 Lämminhenkinen makuuhuone

Mustavalkoinenkin voi olla kodikas

 

Nuorekas sisustus harmaan sävyisenä:

 






Tyylikästä vaaleaa:



 

Viileän tyylikästä:

 



Maalaisromanttista:



Joulu on jo ovella...

Tai sitten ei!

Visuaalista markkinointia opettava Minna keksi lokakuun puolivälissä meille etätehtävän: tehkää jouluinen asetelma. No just, ulkona oli 15 astetta lämmintä ja ruusut kukkivat, virittäydy siinä sitten joulutunnelmaan! Lukuisten epätoivoisten yritysten jälkeen sain kuin sainkin jotain aikaiseksi:

Turkoosit kynttilät värjäsin itse sulattamalla vahaliitua vanhalle silitysraudalle ja kierittämällä kynttilää siinä. Kuparinen vaasi, jonka sain 15v. lahjaksi isoäidiltä, on nyt trendikkäämpi kuin ikinä, samoin messinkiset kynttilänjalat.

 

Tässä vielä pari versiota, jotka hylkäsin liian tavaramäärän vuoksi:

 

 

Deko ja New York

Viime viikko oli melko toiminnallinen : esillepanoja, näyteikkunoita ja piirtämistä.

Ensin harjoiteltiin esillepanojen tekemistä.

Esillepanot piti rakentaa aikakauslehden myynninedistämiskamppanjaan. Valitsin Deco-lehden ja toteutin esillepanon lehdestä löytyneen sisustuskuvan tunnelmaa mukaillen. Taustaksi piirsin tähtitieteellisen-kartan, tietosanakirjat tuunasin vanhan näköisiksi liimaamalla niihin netistä löytämäni selkämykset, ja lampunvarjostimen luurangon yhdistin ikean spottiin. Vielä muutama lehti rullalle lasilieriöihin ja loput pöydälle. Lopputulos ei mitenkään tyydytä itseäni, mutta koska aika ja materiaalit olivat rajalliset niin tähän oli tyytyminen.

 Seuraavana päivänä tehtiin näyteikkunoita.



Toimeksiantoni oli:

Aihe - New York

Tuote - tuontiastiat

Kohderyhmä - nuoret aikuiset

Visioin ensin taustalle Nykin silhuettia kaksoistorneineen, mutta päädyin kuitenkin vapaudenpatsaaseen. Keltaisen taksin lisäsin taustalle yhtymäkohdaksi keltaisille astioille. Koska kohderyhmänä ovat nuoret aikuiset, päädyin pitämään väriskaalan hillittynä; harmaan sävyjä ja korostusvärinä edellä mainitsemani keltainen.

Tuotteiden esillepanossa pyrin pitämään mielessäni oppimiamme sommittelu "sääntöjä" kuten: kolmion muotoon rakennetussa sommitelmassa katseen on helppo kiertää ja tuotteita on hyvä olla pariton määrä. Ratkaisin parittomuus dileeman tekemällä parillisista pinon ja kulhojen keskelle lisäsin hintakyltin viidenneksi tuotteeksi.

 Kolmion muotoon rakennetussa sommitelmassa
katseen on helppo kiertää

Tuotteita pitää olla
pariton määrä

Työtä ei ole vielä arvioitu, mutta itse olen lopputulokseen tyytyväinen.

Herra Hakkarainen ja varvastossut

Viime viikko alkoi mielenkiintoisesti, kun tutustuimme eri aistikanavien kautta syntyviin kokemuksiin ja niiden käyttöön markkinoinnissa. Testasimme omat hallitsevimmat aistimme ja visuaalisuus oli (ylläripylläri!?!) itselläni selkeästi vahvin. Samankaltaisia tuloksia tuli koko ryhmälle, joten oikealla opinpolulla ollaan.

Minnan opastuksella aloimme kaivautumaan visuaalisen markkinoinnin syövereihin jo aiemmin  ja oikein tositoimiin päästiin viime keskiviikkona: toimme mukanamme jonkin tuotteen ja siitä piti
tehdä yrityskuvan mukainen esillepano.
Minulla oli mukana Herra Hakkarais-limu ja Adidaksen varvaskengät. Valitsin limun, koska Laitilan virvoitusjuomatehdas oli kirjaimellisesti herkullinen kohde. Tutkiessani yrityksen taustoja ja arvomaailmaa pyrskähtelin välillä nauruun, niin hauskasti oli asiat ilmaistu. Yrityksen imago oli hyvin kiteytetty mainoslauseeseen: "Laitilan juomat - koko olemuksessa hurja riemu!"

Yrityskuvasta tekemäni tutkielma ja sen perusteella toteutettu esillepano:

Miksei rautakaupassa ole näyteikkunoita?

Suunnitelkaa rautakaupan näyteikkuna jossa on harkkoja ja työkaluja,

ja kohderyhmänä miehet.
 

Ei tule ihan heti mieleen tilannetta jossa olisin pysähtynyt upean ja huomiota herättävän rautakaupan näyteikkunan eteen. Syy tähän lienee varsin yksinkertainen: eihän rautakaupoissa ole näyteikkunoita, tai jos onkin niin ne on peitetty mainosteipeillä.
Varsin mielenkiintoinen haaste kohtasi siis minut ja parini, kun vietimme tiimityöskentelypäivää juuri valmistuvien visu 13 ryhmäläisten kanssa. Vielä "hauskemmaksi" tilanne muuttui, kun selvisi että parini Annekin oli vaatetusalalla ja olisimme siis molemmat varsin kaukana mukavuusalueeltamme.
Pääsimme tehtävään sisälle keräämällä monenlaista rautakauppaan liittyvää tavaraa ja niiden myötä värimaailmaksi valikoitui musta-harmaa-oranssi yhdistelmä. Kohtuullisen helposti tavarat löysivät paikkansa ja minä suorastaan ahmin kaikkea visuaalisen asettelun tietoa pariltani: tuotteiden pitää olla suorassa, viuhkat ovat so last season ja siimaa ei käytetä ripustamiseen. Yhteistyömme sujui Annen kanssa hyvin ja välillä oli suorastaan hulvaton meininki. Jään kaipaamaan tätä iloista ja aikaansaavaa ryhmää.
Lopputulokseen, joka on muuten esillepano, ei näyteikkuna, olimme molemmat tyytyväisiä.

 

 

Sama vielä piirrettynä:

 

 

Trendivärit 2014/15

Väriopin tehtäväksi tuli selvittää tulevan talven, kevään ja kesän trendivärejä sekä muotisuuntauksia ja tehdä niistä visuaalisesti  kiinnostava raportti tms. Ihan superkiva tehtävä!
Etsin ensin tietoa vaatetuksen trendeistä ja väreistä, mutta päätin kuitenkin haastaa itseni ja tehdä tutkimukseni sisustusvärien ja -tuotteiden trendeistä. Koostin ideakortit polyvorella ja etsin tietoa mm. Tikkurilan sivuilta.

Valitsin kaksi melko erilaista teemaa; värikkään runsaudensarven sekä hempeän rosoromanttisen.

Värioppia

Leijuin aamulla vielä myönteisen tukipäätöksen johdosta, eikä päivän opiskeluaine antanut aihetta odottaa maan pinnalle palaamista; meillä olisi VÄRIOPPIA!

Värit ovat minulle kaikki kaikessa! Ahdistun, tylsistyn, synkistyn värittömässä ympäristössä, toisaalta väreiltään kakofoniset tilat saavat aikaan samankaltaisia reaktioita ja jopa vihaa. Päälläni olevat vaatteet vaikuttavat mielialaani ja sama toisinpäin: valitsen vaatteiden värit mielialan mukaan. Ja kyllä, minun uneni (joita näen paljon!) ovat värillisiä!

Päivän tehtävän aiheena oli tehdä kollaasi inhokkiväreillä.Yllätyin siitä miten helposti pääsin työssäni alkuun, yleensä kaikki ikävät asiat/ oman mukavuusalueen ulkopuolelle joutuminen sammuttavat inspiraationi. Tehtävässä oli kuitenkin niin paljon niitä itselle rakkaita elementtejä (käsillä tekemistä, sommittelua, kollasitekniikka) että inhokkivärien käsittelykin muuttui jopa hauskaksi! Ja voi miten ihania materiaaleja löysimmekään tähän asti niin salaperäisesti kiinni pysyneistä kaapeista.

Itselläni ei ole sinäänsä mitään inhokkiväriä, mutta maanläheiset sävyt eivät lukeudu suosikkeihini, joten niitä siis lähdin työstämään.

Tapani mukaan työskentelin lattialla. Valmiin työn oikeasta yläkulmasta puuttuu selvästi "jotakin". Täytynee lisätä seuraavana koulupäivänä puuttuva elementti, että pystyy katselemaan tätä luokan seinällä.

Ei mikään haamuopiskelija enää...

Nyt olen ihan oikea opiskelija, enkä mikään haamu; eilen tuli Elo:sta myönteinen päätös koulutustuesta ja nyt saan virallisesti kirjautua opiskelijaksi. Pakko kehua Elon nopeaa ja joustavaa palvelua tässäkin asiassa: alle kaksi viikkoa hakemuksen postituksesta päätökseen! Kehuja ansaitsevat niinikään ammatinvalinnan psykologini ja lääkärini, kaikista takapakeista ja muuttujista huolimatta he ovat aina jaksaneet tukea ja kannustaa minua.

Mottoni, "Asioilla on tapana järjestyä", toteutui taas kerran!

Kysymyksiä kysymyksistä

Paljon kysymyksiä tuli viime viikon varrella vastaan. Osa on kysymyksinä yksinkertaisen näköisiä (Mikä on yrityskuva? Mitä on markkinointi?), mutta kun pitäisi etsiä vastauksia tuleekin seinä vastaan aika pian. Osa kysymyksistä on niin vaikeaselkoisia, että seinä tulee vastaan jo ennen kysymysmerkkiä. Mikä tekee Saarioisten yrityskuvasta uskottavan? Miten määrittelet Koneen yrityskuvan?

Näiden kysymysten myötä olen miettinyt omaa oppimistapaani. Ongelmani on ehkä se, että ajattelen asioita liian monimutkaisesti tai ahdistun liian laaja-alaista kysymyksistä. En osaa itse pilkkoa kysymystä osiin ja toimia loogisesti vastausta etsiessäni, vaan jähmetyn totaalisesti tai vähintäänkin jämähdän johonkin kysymyksen osaalueeseen.

Mutta, mutta...
Opetus menee kuitenkin ilmeisen hyvin perille: Torstaina kävin koulupäivän jälkeen paikallisessa "halpahallissa" ja huomasin miettiväni puljun yrityskuvaa ja visuaalista ilmettä: esillepano hirveää ja sotkuista, henkilökunta kyllästyneen näköistä, ulkoalueet epäsiistit, juhannustarjous-kyltti multasäkkien vieressä syyskuussa... Eikä nettisivujen osalta tilanne ole juurikaan parempi:

Minusta tulee isona...

Visualisti!

atc-kortti keväältä 2012 kuvaa hyvin tämänhetkisiä tunnelmia

Nyt tuntuu hyvältä, jotenkin kuin olisi tullut kotiin. Palaset tuntuvat pikku hiljaa loksahtelevan paikalleen, Kaikki tähän asti eletty ja koettu on löytämässä ihan uuden merkityksen. Usko tulevaisuuteen on jopa pelottavan vahva. Poikani Eemilin sanoin: "Äiti, mä tiedän että sitte kun sä menet ton koulun jälkeen töihin, niin sä olet tosi hyvä siinä työssä".